Vanhat narisijat ovat ryhmä, jonka ainoana tarkoituksena on tulla kiltahuoneelle tai tapahtumiin “neuvomaan” raatia miten hommat “oikeasti” pitäisi hoitaa. Tämän sekalaisen ryhmän ainoa yhdistävä tekijä on viivästyneet opinnot sekä toimiminen killan raadissa joskus ammoisina aikoina. Vanhojen narisijoiden yleinen tapaamispaikka on kiltahuoneen sohva luentotauoilla, luentojen jälkeen ja luentojen aikana. Vanhan narisijan soidinääneksi voitaisiin luonnehtia kaikkia lauseita jotka alkavat: “Silloin kun minä olin raadissa…” sekä lakonisia keskustelun päättäviä toteamuksia: “Näin on aina tehty.”
Vanhojen narisijoiden tunnusmerkki on ylenpalttinen Wanhojen Hywien Aikojen hehkutus. Useimmiten hehkutus on perusteetonta, joko tahallista tai tahatonta, väärinmuistamista, jonka ainoa tehtävä on tappiomielialan kylväminen killan nykyisiin ja tuleviin toimijoihin (Raati, Toimihenkilöt).
Perinteisiä narinan alkupamauksia ovat olleet vuosijuhlien pitopaikka, jääkaapin virvoikevarannon määrä, sekä ehkä klassisimpana erinäisten tapahtumien hinnat. Hyvin intensiivisissä tapauksissa narina saattaa yltyä jopa kirskunnan asteelle, ja tällöin seurauksena voi pahimmassa tapauksessa olla narisijan vaipumeinen mökötystilaan. Mökötystila näkyy ulospäin yleisenä negatiivisena ulosantina ärsykettä kuin ärsykettä vastaan.
Fukseja suositellaan olemaan kiinnittämättä huomiota vanhoihin narisijoihin, ja eritoten välttämään vanhojen narisijoiden provosointia. Kannattaa myös välttää vanhojen narisijoiden sekoittamista henkilöihin, jotka luulevat miten hommat on aina ennenkin tehty.